3. helmikuuta 2016

Vuoden vaihtumisesta, hevoskatraasta ja treeneistä

En taida tätä postausta enää kovin ajankohtaisesti kirjoitella, mutta annetaan sen nyt vaan mennä, kun kerta voisi jotain motivaatiota löytyä kirjoittamista ajatellen.
Aloitetaanko vaikka vuodesta 2015. Melko epäaktiivinen vuosi ihan yleisestikin miun elämässä. Keppihevoset alkoi vuoden loppua kohden menettää merkitystään ja kulta-ajat alkoivat selvästi olla jo takana päin. Muutaman myyntihevosta jäljittelevän teoksen mie väkersin, ja muutamaa aloitin, ratsastanut olen ehkä vain pari kertaa ja liikuntalista tuntuu jo putoilevan lattialle. Olen useammin kuin kerran harkinnut ihan vakavasti harrastuksen lopettamista kokonaan, mutta ajattelin pysyä vielä hiljaiselossa jos joskus nappais.
Toisin sanoen en tainnut saavuttaa oikein mitään. Yksiin kisoihin osallistuin, tapasin Jallaa pari kertaa, käväisin kuvaamassa yhdet kisat ja siinä taitaakin suuriltaosin olla koko vuoden lopullinen saldo Priin tekemisen lisäksi.

Vuonna 2016 olen tulossa mahdollisesti katsomaan SM-kisoja, mutta en ole vielä varma pääsemisestä. Ainakin siihen kulkueeseen voisin pyrkiä. Kesällä olen mahdollisesti menossa Winchesterin ja yhden toisen tyypin (en muista kenen) yhteiskisoihin, jos aikataulut pelaa, ja ajattelin kokeilla koululuokkaa kun ei esteet oikein nappaa. ja parit kommentit on tulleet miun suht. hyvistä askelista, joissa omaan mieleen olisi vaikka kuinka paljon vielä parannettavaa.
Aion myös täyttää vaikka väkisin tallia, ja ihan oikeasti teen sen Chamen uusintaversion sekä pitkään suunnittelemani Pirun. Aion kerätä rohkeutta ja myydä myös ihan näinä viikkoina ensimmäisen julkisen myyntihevoseni, ja jos kaikki on hyvin ja ostaja voi väittää hevosen olevan ihan okei, voisin ehkä myydä muutaman muunkin hevosen viime vuodelta joita en siis saanut myytyä kun alkoi hiukan epävarmuus horjuuttaa rohkeuttani.

Sitten aion yrittää blogin aktiivistamista, ja jos teillä on ideoita hyviksi aiheiksi kirjoittaa, ottaisin niitä ilomielin vastaan. Myös motivoitumisvinkkejä voi jakaa jos jaksaa. Yritän siis aktivoida elämääni keppareiden kanssa, jotta voisin hyvin mielin sanoa olevani kunnon keppariharrastaja.
Itseasiassa olen jo saanut aloitettua hevoskatraan suurentamista. Yllä olevassa kuvassa oleva kimo hepo on juuri valmistunut uusi ori, Vanir. En ole vielä kerennyt sitä kuvata, mutta tässä hiukan sneek-peekiä. Se tarvitsisi vielä varusteet, mutta koska miulla ei ole liimaa tai ompelukonetta, niin taitaa siinäkin mennä hetki. Voin kuitenkin muutaman faktan Vanirista kertoa.
Ensinnäkin, Vanirista tulisi kouluratsuni ja mahd. kisakentille jos kouluratsastus nappaisi. Vanirilla ei ole vielä rotua, mutta se voisi soveltua andalusialaiseksi. Mielipiteitä, jos saatte ponosta mitään selvää tuossa kuvassa? Vanir oli alunperin myyntihevonen, mutta pienen akryylimaalionnettomuuden jälkeen en sitä voinut enää myydä joten se jäi asustelemaan talliin ukonäön tyydyttäessä tarpeeksi. Vanirin harja on noin 50cm pitkä, 7 veljestä(kö) ja kangas velboaa, johon on kiinnitetty tukikangas. Vanir ommeltiin kaksi kertaa läpi varmuuden vuoksi, koska en ole aiemmin tukikangasta kokeillut.
Koko on ilman harjan tuomaa lisätilaa noin A4-paperin kokoinen. Toistaiseksi pidän harjan noin pitkänä, mutta suunnitteilla on, että jossain vaiheessa leikkaan sen 20cm pitkäksi. Tätä suunnittelin jo tuota kiinnittäessä, järjetöntä langan tuhlaamista, mutta antaa olla.
Hypätään sitten vielä aiheesta kolmanteen: olin vihdoin kaksi viikkoa sitten *krhm* niiden tammikuisten kisojen jälkeen rastastamassa Wiliä, kun halusin testata niitä ostamiani suitsia joissa on olympiakuolaimet. Kun olin hääräilemässä myyntipöydällä, katselin suitsia ja päätin olla spontaani ja olla kerrankin miettimättä kolmea tuntia että ostaisiko vaiko ei. Olen varmasti häpräillyt Wilin päätä niin paljon että tiedän sen tarkan koon, sillä ne suitset on prikulleen oikean kokoiset, ja niissä on poskihihnan säätövaraa. Tiedän, että oikeassa elämässä oikeilla hevosilla on aika perusteetonta mennä vain ulkonäön takia olympiakuolaimilla, jotka ovat aika paljon vahvemmat kuin perus nivelkuolaimet jotka nekin asiansa hoitavat täysin ongelmitta, mutta sehän on keppareissa parasta, niille voi tehdä periaatteessa mitä haluaa, ei ne elä.
Aluksi Wili hiukan temppuili kun painetta oli lisääntynyt ja suitset oli ihan uudet. Siirsin irrotettavia ohjia (mahtavat) toiseen kuolainrenkaaseen jossa painetta oli vähemmän, mutta ei se kovin paljoa Wiliä auttanut. Pari kierrosta mentiin käynnissä vaan uralla ja Wili säikkyi erikoisen paljon erästä tiettyä kohtaa lumihangessa, en tiedä mitä se siellä näki mutta kauniisti kierrettiin kaukaa kyseinen kohta, kunnes päättäväisesti ohjasin Wilin takaisin uralle.
Aloiteltiin perus pysähdyksillä, volteilla ja peruutuksilla. Aluksi Wili ei oikein kuunnellut mutta kun kärsivällisesti kokeiltiin vaan uudelleen ja uudelleen, alkoi kaikki sujua jo oikein hyvin. Siirryttiin pohkeenväistöihin ja taivutuksiin, joita mentiin ihan tyydyttävästi. Valitettavasti pohja ja kengät eivät natsanneet yhteen, niin liukasteltiin välillä eikä voitu kunnolla keskittyä tehtävään kun yritettiin pysyä pystyssä.
Parit kerrat mentiin aika kivoja pätkiä kun kamera ei kuvannut, niihin pyrittäisiin ihan koko treenin ajaksi. Kuitenkin olen ihan tyytyväinen Wilin suoritukseen, sillä jatkuvan esterumban ja epäaktiivisen ratsastelun seurauksena sen ennen aika vahva koulupuoli on jäänyt vähemmälle ja nykyään ollaan aika ruosteessa.
Laukkaa kun kokeiltiin pääty-ympyrällä jalat liukuivat niin paljon että pystyimme menemään edes jonkinlaista laukkaa putkeen korkeintaan yhden kierroksen. Muutamien askeleiden ajan pono oli ihan nätisti koossa, mutta purkaantui sitten kun jalat liukuivat alta ja oli pakko hidastaa ettei olisi mennyt päin lumikasaa.
Kokeilin ridailun lopuksi vielä hiukan laukanvaihtoja ja piruetteja, parit kerrat onnistui, muut olivat aika järkyttäviä kun katsoi videolta miten laukan tempo ja energisyys katosi ja piruetit näytti semmoiselta epäselvältä sumulta.
Kun olin siellä kisoissa silloin tammikuussa, kht Winchesterin omistaja vähän valisti miuta siitä mitä voisi parantaa ja miten muun muassa koottu ravi ja harjoitusravi eroaa toisistaan. Esimerkiksi juuri laukan energisyys ja tempo voisivat tulla paremmin esille, muuten on kuulemma ihan sopivasti pyörivää askellusta. Muissa askellajeissa oli muistaakseni samat ohjeet. Laukanvaihdossa laukan rytmi ja selkeys voisi pysyä laukan vaihduttua, kun se alkoi muistuttaa enemmän sellaista ravilaukkaa.
Ylemmässä kuvassa näyte niistä hyvistä pätkistä loppuvaiheilla, jolloin kokeilin lisätä vielä vähän painetta..
mutta Wili ilmaisi aika selvästi mielipiteensä tuon kohdan jälkeen.. Ei väkisin.
Olen aika kokematon hevosten käsittelijä, vaikka ratsastinkin viisi vuotta putkeen ihan oikeilla hevosilla, joten taidan höpötellä täällä aika alkeellisesti kaikesta, mutta eihän se kenenkään elämää mullista.

Tähän loppuun vielä muutama kuva treeneistä, ja sen jälkeisestä takapihan lumileikkihetkestä.
Seuraavan kerran postaus taitaakin keroa Vanirista + videota noista treeneistä, joten jos kiinnostaa, pitäkää silmät auki viikonloppuna, ja ensiviikolla.

1 kommentti:

  1. ihania kuvia. mielestäni Vanir sopii hyvin kouluratsuksi. rotua en osaa sanoa, olen huono hevosrotujen kanssa.

    VastaaPoista

Otan mielelläni vastaan kommentteja, ja vastailen kysymyksiin jos niitä tulee. Muistathan asiallisen käytöksen.