23. joulukuuta 2015

Kolme kaunista vuotta

Aika kultaa muistot
 Kolme vuotta on kulunut kirjekuoren saapumisesta sisältöineen kotiovelleni. Paketin sain tietysti avata vasta seuraavana päivänä, mutta mitä kivaa olisi vuosipäivästä jouluaattona? Muutenkin kaikki juhlat sun muut tapaamiset ovat aina kohdallani osuneet talvelle.
Joten, sanotaanko nyt vaikka niin että Wilin ja miun vuosipäivä on tänään. Tiedän että miulla on periaate juhlistaa hevosten syntymäpäivät niiden valmistumispäivänä, mutta en muista mikä sai miut vaihtamaan Wilin syntymäpäivän kuudennelle päivälle kesäkuuta.
 Mie en erityisemmin pidä suosikeista, mutta Wilillä on eniten tunnearvoa. Sen kunnostakin voi jo päätellä että se on aikoinaan ollut aikamoisessa käytössä. Joskus vuosi sitten harkitsin hetken melkeinpä hepon myymistä innostuksen puutteessa, mutta innostuinpa uudelleen kuukauden jälkeen. Wili on tallini pohja ja ilman sitä harrastus taitaisi romahtaa kohdallani lopullisesti.
 (C) Jalla
Mikä miuta kiehtoo eniten Wilissä? Sen luonne ja persoonallisuus. Pidän paljon persoonallisista ja elämäniloisista hevosista joilla riittää uusia puolia yllättämään positiivisesti. Wili on just täydellinen. Se on reipas ja jaksaa kulkea eteenpäin uteliaana kokemaan uusia asioita. Välillä se on kuin possu, mutta joskus meille sattuu tulemaan niitä päiviä kun mennään ihan puhtaasti vaikeamman tason liikkeitä. Wili myös heijastaa usein miun tunteet ja jos olen ihan pihalla kaikesta ja keskittyminen on jossain muualla, ei Wilinkään osuus mene yhtään parempaan suuntaan.
(C) Minka
Kun astun talliin ja näen Wilin odottamassa innokkaana ulospääsyä, sen ilme saa heti päiväni astetta paremmaksi ja minua jaksaa aina inspata sen kanssa. Se on esteille pyrkiväinen eikä koskaan kiellä esteelle. Kouluratsastukseen se on osoittanut välillä vähän vastahakoisuutta kuten minäkin. "Sehän on ihan tuplasti tylsempää", tuntuu välillä Wili sanovan. Mutta kun joskus saadaan siitä liikkeestä kiinni, niin silloin liidetään ihan tyytyväisinä ja keskittyneinä eteenpäin. Maastossa on aina Wilin kanssa tosi kivaa, paitsi jos se keksii leikkiä ihan kahjoa ja rupeaa mukamas säikkymään ihan kaikkea. rennot ravailut syysmetsässä auringon hentojen säteiden keskellä ovat molempien mieleen.
 <-- (C) Minka
 Wilin perusilme on mielestäni tosi kiva. En oikeastaan tarkemmin miettinyt millaista hevosta haluaisin, ja harjalangankin päätin vasta kun tuli ilmoitus sähköpostiin kuvien kera, että nyt oltaisiin siinä vaiheessa että pitäisi valita harjalanka. Pienten mietintöjen ja neuvotteluiden jälkeen valitsin tuon saman harjalangan joka Iisan tallin Fidelixillä on. Olin aivan super iloinen ja ylpeä kun Wilillä oli samaa harjalankaa :').
 (C)Minka
Mie olen hyvin tarkka ihminen ja miulle valikoituu tosi harvoin sellaisia asioita ja tavaroita joista oikeasti pitäisin. Wili on yksi näistä harvoista asioista, ja kun miulta kysytään; "Miksi aina Wili?" "Miksei jotain muuta?", syy on se etten halua jättää kokemuksiani jakamatta juuri Wilin kanssa, koska se merkitsee miulle niin paljon. Tuo nukkainen, rautalangat korvista ulkoistanut höppänä on minulle yksi tärkeimmistä asioista mitä miulla on. Osa elämääni, voisi sanoa. Ja loppuen lopuksi se on vain kangasta ja vanua. Se on vain lelu. Ja silti tuo "lelu", on päässyt läpi mutkikkaan ja haastavan matkan sydämeeni. Tai siis sinne jonnekin aivojen sopukkaan mihin nämä mielipuuhat ajautuvat.
 (C) Malvi
 Joten, Wili, kiitos näistä kolmesta vuodesta jotka olet kanssani viettänyt. Kiitos muistoista joita olet kanssani luonut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Otan mielelläni vastaan kommentteja, ja vastailen kysymyksiin jos niitä tulee. Muistathan asiallisen käytöksen.