13. syyskuuta 2015

Paketti

Ja minä luulin ettei tätä asiaa enää tapahtuisi elämässäni..
Kaikki pitävät tarinoista. Nyt saatte sellaisen. 
Oli eräs yksi, täysin tavallinen päivä, täysin tavallinen sohva, ja täysin tavallinen puhelin. Kaiken tämän keskellä loikoili hyvin väsynyt ihminen, joka katsoi Netflixiä ja selasi nettiä. Hän odotti erästä asiaa, ja seurasi sen kulkua netissä postilähetysseurannushöskäpöskästä. 
Kello oli 16.07 kun hän taas avasi sivun, jolla oli tämän kyseisen erään asian tiedot ja olinpaikka. 
Asia oli päässyt juuri perille Tapiolan postiin. Tyttö hetken mietinnän jälkeen lähti polkemaan kovaa kohti määränpäätään: Tapiolan Heikintorin Postia. 
Hänen piti mennä reipasta tahtia ehtiäkseen kello 17.30 pianotunnille, ja hyvissä ajoin hän ehtikin. 
Saavuttuaan postiin, hänelle tuotiin pahvilaatikko, joka oli teipattu ilmastointiteipillä. Tyttö lähti pyöräilemään kotia kohti.
Valitettavasti paketti oli niin iso ettei se mahtunut tytön kassiin, joten pyöräilyssä oli paljon teknisiä ongelmia, ja pahvi sai jopa kerran tehdä tuttavuutta asvalttiin.

Kun pianotunti oli vihdoin loppu, tyttö vei paketin ylös. Hän ei kuitenkaan avannut sitä. Illan hän vietti Netflixin ja läksyjen parissa. 
Seuraavana päivänä, koulusta päästyään tyttö siisti huonettaan pakettia varten. Kaiken piti olla täydellistä. Jokaisen esineen piti olla millilleen oikein. Valaistuksen piti olla oikea, vaatteet piti vaihtaa, hiukset laittaa paremmin, matto ojentaa, kameranjalka laittaa juuri täydellisesti kulmaa vasten.
Huivi oli väärin viikattu, tyttö viikkasi sen uudelleen. Lopulta kaikki oli ihan liian pikkutarkkaa,  ja hän pakotti itsensä lopettamaan. Varovaisesti hän leikkasi pakettia ympäröivät teipit halki, ja avasi kannen. Mutta kansi ei auennut oikein, joten hän avasi sen uudelleen. Näkymä sai hänet pysähtymään..
Olen elänyt jo kohta kolme vuotta sen periaatteen kanssa että teen Wilin jälkeen kaikki hevoset itse, enkä osta muilta hevosia. Nyt rikoin tämän kuvan kauniin ajatuksen.  
Heinäkuussa selasin kht Snefaldin nettisivuja ja löysin erään kiintoisan hevosen myynnistä. Tämän nimi oli Jääkristalli. Hevonen jäi miun mieleen ja hetki hetkeltä halusin sitä enemmän. Lopulta olin kirjoittamassa ostotarjousta, kun huomasin että Kristian oli minuuttia aikaisemmin ostettu.
Myöhemmin Kristian tuli uudelleen myyntiin, jolloin ostamisen maku oli jo lähtenyt, enkä sitä ostanut. Joku muu osti sen.
Mutta pari viikkoa myöhemmin Kristian tuli taas myyntiin mukanaan lisävarusteita joita edellinen ostajaehdokas oli tilannut. Kristian oli 40% alennuksessa.
Sinä iltana, juuri sillä sekunnilla, minä tein ostotarjouksen. Menetin kaiken rahani, mutta onneksi saan pian kuukausirahat.
Viikkoa myöhemmin Kristian saapui tänne. Sen mukana tuli kanget, riimu ja turparemmittömät suitset.
Sen jälkeen kun olin ihastellut ja hyväillyt kylliksi suitsia, nostin vapisevin sormin Kristianin pois laatikosta. Se oli hiukan pienempi kuin luulin, mutta sopii minulle. 
Kristianin täyttäminen oli hyvin helppoa, rakastuin tuohon kankaaseen, oli todella miellyttävää.
En oikeastaan tuntenut iloa. En yllättymistä tai surua. Olin aika neutraali. Tuntui samalta kuin itse tekemänsä hevosen valmistuessa.
Kristian ei tunnu "uudelta". Ihan kuin se olisi ollut aina olennainen osa miun tallia. Kohtalosta ei voi koskaan tietää. 
Koska Kristianille oli valmiina jo kaikki varusteet, miun ei tarvinnut pajailla. Heti Kristianin täytettyäni lähdin kuvaamaan koostetta ja ottamaan kuvia.
Hepat suhtautuivat uuteen tulokkaaseen hyvin, ja Wili oli jo heti kurkkimassa josko uusi heppa haluaisi tutustua. Prii tosin hiukan kiukkuili kun Kristian pistettiin siitä vain yhden tyhjän karsinan välin päähän.
Harjasin Kristianin ja vaellettiin uudelle kuvauspaikalle ottamaan kivoja aurinkokuvia. Iltapäivä oli jo pitkällä ja aurinko alkoi jo laskea. Täydellinen ajoitus.
Kristiania on helppo kuvata, ja se on helppo saada näyttämään edustavalta, toisin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat rontit. Myöhemmin tutkittuani, huomasin että Kristianin harja on kaksikerroksinen. Olen tästä asiasta iloinen, koska arvostan keppihevosissa tuuheaa ja paksua harjaa.
Menin kuvailun jälkeen läpiratsastamaan Kristianin, ja harmikseni äidin kaveri oli ottanut naapurin paikan kentän kulmasta niin että naapuri oli aivan todella käsittämättömästi parkkeerannut takavasemmalle autonsa jolloin miun kentässä oli enää kaksi erillistä länttiä jäljellä. Just..
Menin sitten toisella läntillä hyvin ankeissa ajatuksissani ratsastamaan ja hyppäsinkin ihan vähäsen.
Muihin hevosiin verrattuna Kristian oli hiukan hitaampi, joka aiheutti miussa pientä kärsimättömyyttä, koska olen tottunut rallittelemaan täysillä ympäri kenttää saadakseni neiti RiehuRiepun rodeokohtausta hallintaan. 
 Yleisesti Kristian on mukava heponen, mukava ratsastettava. Kun olin ottamassa käytävällä hepoldin suittia pois, päätin käydä nopeasti kokeilemassa miltä kanget tuntuvat.
Niinpä mie hiukan säädön jälkeen menin tarhalaidunkenttäruohohöskäpöskälle ja kokeilin ihan pari minuuttia kankien tuntumaa. 
Ei tulla useinkaan menemään kangilla kun en ole oikeillakaan hevosilla kamalan myönteinen korkeaa kouluratsastusta kohtaan. Mutta tässä teille kuva miltä ne kanget Kristianin päässä näyttivät:
Taidan nyt kummiskin laittaa teille kuvaa muistakin vaursteista. Tässä teille kuvaa Kristianin riimusta ja tarparemmittömistä:
Olen iloinen siitä että Kristian on täällä. Se saa miut iloiseksi.
Kun Wilin kunto saavuttaa sen pisteen että sen siirtäminen pois käytöstä on välttämätöntä, Kristianista tulee sen seuraaja. Ainakin näillä näkymin.
Talliin olisi tulossa myös eräs hyvin tulinen tappajaori Piru jossain vaiheessa, se saattaa ottaa Wilin mahdollisen paikan kisakentiltä. Katsotaan mitä tulevaisuus ja kohtalo päättää.
 

4 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Mulla on ollut monen ostamani hevosen kohdalla sama, että kaiken pitää olla täydellistä ennen kuin paketin avaa :D Kristian on tosi hieno, rakastuin sen harjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :)
      Juu miul on aina tää, et jos saan paketin tai kirjeen, lahjan, mitä vain, kaiken pitää olla ihan täydellistä.
      Miekin oon ihan rakastunut tuohon harjaan. :D

      Poista

  2. Jess! Ihanaa! Ostit kuitenkin Kristianin. Oli hyvä ostos. Mahtavaa että ostit hänet ettei tule lisää ostajia jotka peruvat kuten kaksi "ostajaa" ennen sinua. Ai vitsi haluaisin kokeilla Kristiania. Ehkä nyt olisikin ok saada Prii tänne? :3 Kiva että sinulla on nyt jo Wilin rinnalla joku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vieläkään tiedä annanko Priitä, mutta juu.
      Päätin hepon ostaa kun näytti vähän kurjalta tuo ostajaehdokkaiden toiminta, ja tiesin että saisi miulta kuitenkin varman kodin.

      Poista

Otan mielelläni vastaan kommentteja, ja vastailen kysymyksiin jos niitä tulee. Muistathan asiallisen käytöksen.