25. lokakuuta 2014

Tallissani märkä koira?

Heipparallan hei!
Olinpa taas  Jallasen kanssa, joka "erittäin" ajoissa kello 20.00 soitti miulle että tulisitko huomenna yökyläilemään tällä junalla ja kaikki tekemiset ja ostoslistat valmiina. Eipä siinä sitten muuta kuin kamat kasaan ja retkelle! Kyläily sisältyi viikonloppuun 18.10-19.10.
Saavuin n. kymmenen aikaan Karjaalle. Siinä hetken sekoilin etsiessäni Jallaa kaikkialta tytön odottaessa väärillä raiteilla. Nopeasti mentiin sitten autolla Jyskiin, ja Jyskin kautta kaupoille. Tällä kertaa unohdin ottaa kuvia ostoksista, mutta pelastin tilanteen juuri äsken.
Koko saalis kaikessa komeudessaan!
Jyskistä beigeä(kö) fleecevilttiä
Teddyä ja Miamia Marketista
Drops Symphony ja - Andesia lankalinjasta
Mustaa tekonahkaa
Viininpunaista aitoa nahkaa
Kaksi suikaletta ruskean keltaista tekonahkaa. (en tiedä mistä tuo toinen suikale tuli, mutta ei se mitään.
Ruskeaa tekonahkaa..
Mustaa aitoa nahkaa...
Karheaa narua n. 3m
Ilmaislaatikosta punertavaa ja ruskeaa kankaista nauhaa (?)
 Pakko sanoa että ostamistani nahoista riittää seuraavalle kahdelle vuodelle varusteisiin materiaalia ties kuinka paljon! Ei oikeasti, ja kaikki tämä maksoi vain 4€  Nuo kimpaleet oli oikeasti valtavia...
Ja tässä saatte ihastella koko nahkamäärääni. En nyt sanoisi että ylittäisi ylärajat, mutta kyllä valinnan varaa löytyy. Miulle tämä määrä riittää ihan hyvin kolmelle vuodelle, ehkä ylikin, jos säästeliäitä ollaan.

Mentiin sitten ratsastelemaan ulos. Ette varmaankaan usko tätä, mutta ulkona oli kirkas, putipuhtaan sininen taivas! Asteet olivat niin korkealla että otin takin pois ja menin T-paitasillani, vaikka Jalla jäätyi toppatakkine kaikkineen.
Hämmästelimme Jallan kanssa miten tyyneltä näyttää miun hyppääminen varsinkin matalilla esteillä!
 Ja juu, tuo pipo sai heipat aika pian. Menimme aluksi hiukan naruriimulla koulun ja esteiden sekoitusta, jonka jälkeen tuuppailimme Oodin ja Minervan kanssa. Minerva palasi äitiyslomaltaan joten menimme aluksi ihan iisejä juttuja kuten loivaa kiemurauraa, voltteja, kulmia ja asetuksia.
Menin seuraavanakin päivänä Oodilla koulua, joten tämä johti tähän:
Nauttikaa, ihmettelen vain miten aina kun teen tuuppailuvidin, siitä tulee black & white.
Jalla & karvamopo
Oodi ja Tuuva
Tyyneltä näyttää
Tosiaan tuossa taisi olla muutamia seuraavan päivän kuukahtaneita kuvia. Juu eiei. Tosiaan kaikki kuvat joissa  esiinnyn minä, copyright Jalla.
Oodilla meninkin lisättyjä askeleita, piaffea, passagea, laukkapiruetteja, laukanvaihtoja, ympyröitä, pohkeenväistöjä, muutamia takaosankäännöksiä sun muuta.. Näin siinä käy kun Tuuva hiukan innostuu. Keho ei kyllä tykännyt, mutta kaikenhan mitä teen, missä voin tarpeeksi rääkätä itseäni.
Sisällä rupesimme ompelemaan ja ähersin Oodille suitset. Kuvaa ei ole, mutta alaturpiksella ja niittejä otsapantaan. Jalla ainakin melkein halkesi liitoksistaan, niin kai se kolmen soljen kaksituntinen taistelu oli ihan vaivansa arvoinen. Tein myös naruriimun.
Ei taidettu tehdä kamalasti mitään muuta. Aamulla mie rupesin väkertämään toisia suitsia omista nahoistani.
Loput strassit liimailen sitten kotona. Suitsiin tuli ketjukuolain, jonka Jalla miulle lahjoitti. Suitset ovat mustat ja niiden otsapanta ja turpahihna ovat koristellut -suuriltaosin-.

Aamulla tajuttiin ettei voitu mennä maastoon kaatosateen takia, joten jäimme sisälle. Jossain välissä kävimme hankkimassa karkkia jonka jälkeen datasimme. Kun sade vihdoin taukosi, menimme ulos.
Mentiin Oodilla kouluvääntöä ja testailtiin uusia suitsia.
Tajusin juuri etten oikeastaan kovin usein ponikeppareilla ratsasta. Miuta ärsytti ne pikkuaskeleet, kun olen tottunut harppailemaan ympäri kenttää. Innostuin ottamaan Vanhalla järkkärillä yhden kuvan.
 Lopulta rupesi satamaan räntälumivettä -muistini mukaan- ja paettiin sisälle. Tässä kävi sitten näin:
Poni rupesi muistuttamaan enemmän märkää koiraa kuin ponia..

Karva oli ihan oikeasti samannäköistä kuin se olisi kasteltu suihkussa, märempi kuin minä. Eikä mitään auttanut se että turkki oli ihan takussa.


Kastumisen jälkeen rupesin kuivailemaan sekä suitsia että märkää koiraani. Nimi tuli myös siitä, että ihan aluksi karvan tuoksusta tuli mieleen märkä koira. Jallahan tämän keksi.

Lopulta lähdimme juna-asemalle jossa odottikin jo Y-juna. Vilkuteltiin siinä vartin verran ennen kuin juna lähti matkaan.
Sen jälkeen en ole ratsastanut keppareilla vähään aikaan.

Mainostaisin tässä myös että Ratsutila Hepokatti teki comebackin. Tähän mennessä on tullut kaksi postausta, jotka kannattaa lukea. Varsinkin tämä postaus teki miuun vaikutuksen. Käykää siis lukemassa ja ryhtykäähän vain lukijoiksi jos innostaa! Tästä pääsette myös tallin nettisivuille. Itse olen oikein iloinen paluusta, koska Vuokko toimi kevään aikana miun johdattajanani tietämättään, ja on kehittänyt minua toivottavasti edes vähän henksellä puolella.
Bella
Tipa, ihan suosikkini! Toimin myös hetken sen hoitajana.

Myöskin ilmoitan että pian tulee pieni Sneak-peek Kaaren tallin tämän hetkisen mystisen tilanteen kannalta.
Tuuva
Kaikki kuvat joissa esiinnyin, copyright Jalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Otan mielelläni vastaan kommentteja, ja vastailen kysymyksiin jos niitä tulee. Muistathan asiallisen käytöksen.